Syksyn värit ovat kemiaa

Julkaistu 27.09.2021
Niko

Kun puiden ja pensaiden lehdet muuttuvat syksyllä keltaisiksi, punaisiksi ja lopulta ruskeiksi, kutsutaan tätä ilmiötä ruskaksi.

Ruskan jälkeen säät kylmenevät, syysmyrskyt puhaltavat lehdet irti ja talvi alkaa pian. Viimeistään ensilumi pudottaa harvat, vielä puihin kiinni jääneet lehdet.

Luonnon monet värit syksyllä ovat kauniita, mutta ne ovat myös kemiaa ja biologiaa.

Porkkanaoranssia ja jäänestoainetta

Kun ruska loistaa komeana, ovat päävärit keltainen ja vähemmässä määrin punainen. Nämä värit tulevat lehdissä olevista väriaineista nimiltään ksantofylli ja karotiini.

Ksantofylli saa aikaan keltaisuuden ja karotiini oranssinkellertävän värisävyn. Karotiinia on paljon porkkanoissa, ja se saa aikaan niiden oranssin värin.

Myös kesällä lehdissä on näitä aineita, mutta niiden värivaikutus ei pääse näkyviin, koska lehdissä on eräs tietty, paljon voimakkaampi väriaine: lehtivihreä, joka nimensä mukaisesti saa aikaan lehtien vihreän värin.

Syksyllä lehtipuut ja pensaat varautuvat talven tuloon ja lehtien putoamiseen siten, että ne siirtävät lehtivihreän ja erikoisesti sen typpipitoiset aineet rungon sisälle. Ne kerääntyvät ennen kaikkea oksiin ja silmuihin, missä ne pysyvät varastossa kevättä varten. Kun lehtivihreä poistuu, pääsee keltainen ja keltaoranssi paremmin esiin.

Punainen väri puolestaan syntyy antosyaani-nimisestä aineesta, jonka tehtävänä on toimia kuin autojen polttomoottoreissa käytettävä pakkasneste. Se suojaa lehtiä ennenaikaiselta paleltumiselta.

Stressi tekee punaiseksi

Kaikki syksyt eivät ole samanlaisia. Toisinaan sää kylmenee nopeasti ja öisin lämpötila laskee pakkasen puolelle. Jos päivällä on kuitenkin kaunista ja kirkasta, puut kärsivät suuresta lämpötilaerosta päivän ja yön välillä. Ne stressaantuvat samaan tapaan kuin liikaa työtä tekevät ihmiset.

Silloin lehtiin syntyy paleltumalta suojaavaa antosyaania, joka värjää lehdet upean punaisiksi.

Kun syksy on lämmin ja kostea, ja sää muuttuu kylmäksi vähä vähältä, ei punaista väriä tule juuri lainkaan.

Lopulta lehdet muuttuvat ruskeiksi ja kenties jopa lähes mustiksi. Ruskea väri on tanniinia. Lähes musta väri voi puolestaan johtua siitä, että lehdet alkavat jo mädäntyä puussa ollessaan.

Kun lehti on imetty tyhjiin lehtivihreästä ja ravinteista, eikä puu enää pumppaa lisää näitä aineita lehtiin, vetäytyvät lehden kiinnityskohdan solut toisistaan ja lehti putoaa pois.

Jos taas syksy on ensin kovin lämmin ja sen jälkeen tulee pitkä kylmä kausi yht’äkkiä, saattavat lehdet pudota puista lähes vihreinä.

Neulaset eivät putoa

Havupuiden neulaset kestävät muotonsa vuoksi paremmin kylmää, joten ne eivät putoa, eikä puu ota niistä lehtivihreää sisäänsä.

Neulaset eivät kuitenkaan yhteytä talven aikana, vaan alkavat toimia täysipainoisesti Etelä-Suomessa normaalisti vasta huhtikuussa. Yhteyttäminen tarkoittaa sitä, että lehtivihreä muuttaa Auringon valon avulla hiilidioksidia hapeksi, jota voimme hengittää.

Puiden ja pensaiden hapentuotanto keskeytyy Suomessa talven ajaksi lokakuusta huhtikuuhun, eli noin puolen vuoden ajaksi. Onneksi tuulet tuovat Suomeen happea muualta maapallolta, joten voimme elää täällä normaalisti myös talvella.

Muokattu alkuperäisestä julkaisusta: Tiedetuubin toimittajat 22.10.2015 / Tiedetuubi: https://tiedetuubi.fi/se-on-nyt-syksy-ja-sen-varit-ovat-kemiaa

Avainsanat: 

syksy, ruska, lehdet, kemia, ksantofylli, karoteeni, lehtivihreä, antosyaani, yhteyttäminen, neulaset