Mikä tekee meistä ihmisiä?

Julkaistu 20.09.2021
Niko

Otsikon kysymys on rassannut meitä luultavasti siitä lähtien, kun olemme olleet tietoisia olemassaolostamme.

Me ihmiset olemme päivänselvästi erilaisia kuin mammutit, hirvet, leijonat, haikarat tai rupikonnat – mutta kuinka se ”ihmisyys” määritellään? Mikä erottaa meidät kaikista muista?

Fyysiset ominaisuudet:

  1. Elämme varsin pitkään. On kuitenkin monia muitakin pitkäikäisiä eläimiä, ja jotkut elävät jopa meitä pitempään.
  2. Olemme suureksi osaksi karvattomia, koska paksu rasvakerros ajaa sen virkaa, eli pitää meidät lämpimänä kylmällä säällä.
  3. Kuljemme kahdella jalalla (kävellessä itse asiassa suurimman osan ajasta yhdellä!). Nousimme pystyyn jo seitsemisen miljoonaa vuotta sitten. Useat muutkin kädelliset liikkuvat hetkittäin kahdella jalalla.
  4. Meillä on näppärät kädet. Ja vaikka ihmisellä onkin ylivoimaisen tarkka pinsettiote, se on myös useilla apinoilla varsin pitkälle kehittynyt.
  5. Meillä on erityisen iso pää, johtuen kallon sisällä olevista suurista aivoista. Ihmissuvun pääkallon suurentuminen huipentui neandertalinihmiseen, jonka aivot olivat neljänneksen isommat kuin meillä, noin 1600 cm3. Aivomme ovat eläinlajien vertailussa hyvin isot, mutta eivät täysin ylivoimaiset vaikkapa delfiineihin verrattuna.
  6. Esi-isiemme hampaat muuttuivat sitä tasapaksummiksi, mitä lähemmäs Homo sapiensia kehityksessä päästiin. Ja se johti kaikkiruokaisuuteen. Hampaamme sopivat sekä lihan että kasvisten syömiseen. Mitkään hampaat eivät ole erityisen kehittyneet, mutta silti riittävän erikoistuneet.

Kekseliäisyys:

  1. Käytämme työkaluja. Ratkaisemme niiden avulla oman kehomme vajavaisuudesta johtuvia ongelmia, kuten kuinka liikkua nopeammin tai yltää pidemmälle.
  2. Kypsennämme ruokaamme lämmittämällä ja saamme siten suhteellisen vähällä vaivalla ravinnosta enemmän irti.
  3. Hyödynnämme muita lajeja. Koirat, kissat, lehmät, hevoset, lampaat – emme tulisi toimeen ilman niitä.
  4. Muokkaamme ympäristöämme, luomme omat ekosysteemimme emmekä vain tyydy sopeutumaan olemassaolevaan.
  5. Olemme valjastaneet teknologian olemassaolomme ylläpitämiseen. Ilman teknologiaa osa lajeista, kuten rotat, torakat ja mikrobit olisivat huomattavasti kestävämpiä kuin ihmiset.

Kulttuuri:

  1. Olemme tietoisia, ajattelemme. Joku voisi kutsua tätä sieluksi, minäksi, tai itseksi. Mutta jälleen: Vaikkemme tiedä mitä tuo todella tarkoittaa edes meissä itsessämme, voimme varsin helposti huomata muidenkin eläinten osoittavan selkeätä itsetietoisuutta.
  2. Kommunikoimme. Käytämme symboliikkaa ja abstraktia ajattelua. Piirrämme, puhumme ja kirjoitamme.
  3. Meillä on kulttuuria. Olemme tehneet jo kymmenien vuosituhansien ajan symbolisia tuotteita, kuten luolamaalauksia, Venus-patsaita ja kaulakoruja. Kulttuurin avulla opetamme toisiamme, huolehdimme ja välitämme toisistamme.
  4. Harrastamme seksiä ympäri vuoden, eivätkä hedelmällisyysjaksot erotu tänä aikana ulkoisesti mitenkään. Biologisesti ajateltuna tämä tiivistää parisuhdetta ja helpottaa jälkeläisten hoitoa.

Listassa ei mainita turhaa energianhukkaa, ympäristön kanssa tasapainossa elämistä, tai luonnonvalinnan toteutumista. Muut lajit päihittäisivät meidät nykyisin sellaisissa kategorioissa, mennen tullen.

Toisaalta lista on tällaisenaan hyvin ihmiskeskeinen. Luonnossa on monia esimerkkejä symbioosista, jossa kaksi eliötä hyödyntää toisiaan. Ja maailmasta löytyy varmasti eläimiä, jotka ovat joko pitkäikäisiä, karvattomia, kahdella jalalla kulkevia tai iso päisiä. Ne voivat olla viisaita, kommunikoida ja opettaa toisiaan. Osa on oppinut käyttämään työkaluja tai keksimään sellaisia ja osa muokkaa ympäristöään itselleen sopivaksi, osa sopeutuu mihin tahansa olosuhteeseen syvänmeren pohjasta jäätikölle. Lista kuitenkin osoittaa, että ihmisellä nämä piirteet yhdistyvät yhdessä lajissa. Mikään muu laji ei ole kaikkea tätä. Mutta tarvitseeko niiden olla? Asiaa kannattaakin miettiä kunnolla myös toiselta kannalta. Miksi meidän tarvitsisi olla erilaisia kuin kaikki muut? Piileekö pohjalla jokin tarve vetää tarkoitushakuinen raja ’meidän’ ja ’niiden’ välille? 

Kehityksemme suunta?

Vielä muutama kymmenen tuhatta vuotta sitten ihmissuvun eri muotoja oli elossa useita. Viimeiset pystyihmiset elelivät ilmeisesti Jaavan saarella. Nykyihminen oli jo hyvää vauhtia levittäytymässä ympäri palloa, mutta ei ollut vielä syrjäyttänyt muita sukuja.

Mikä sai meidät menestymään muita paremmin? Kukaan ei tiedä.

Ehkä olimme tehokkaampia metsästäjiä tai sopeuduimme paremmin ympäristön muutoksiin. Lajimme myös sekoittuivat. Meistä jokainen kantaa yhä esimerkiksi neanderthalinihmisen geenejä. Me olemme eri lajien hybridejä.

Ja me myös kehitymme yhä. Evoluutio on antanut meille (joillekuille ainakin) laktoosinsietokyvyn, mahdollistaen ravinteikkaan maidon käytön läpi elämän. Muutos on tapahtunut viimeisen 10 000 vuoden aikana useaan kertaan eri puolilla planeettaa.

Olemme saaneet monia muitakin pieniä perinnöllisiä lahjoja ja ’kirouksia’. Evoluutiomme ei ole loppunut.

Nykyisin kuitenkin vaikutamme itse luonnon valintapaineisiin huomattavasti: Ehkäisykeinot, hedelmöityshoidot, terveyden keinotekoinen parantaminen, ja niin edelleen. Näillä on suuri merkitys.

Se, millaisiksi evoluutio lajimme vielä muokkaa, jää nähtäväksi.

Muokattu julkaisusta:  Jarmo Korteniemi 8.2.2015 / https://tiedetuubi.fi/mika-tekee-meista-ihmisia

Avainsanat: 
antropologia, kehitysbiologia, evoluutio, ihminen, eläin, gorilla, simpanssi, Delfiini, mustekala, rasvakudos, työkalu, tietoisuus, Timo Vuorisalo

Image

Mikä tekee meistä ihmisiä?

Otsikon kysymys on rassannut meitä luultavasti siitä lähtien, kun olemme olleet tietoisia olemassaolostamme.

Me ihmiset olemme päivänselvästi erilaisia kuin mammutit, hirvet, leijonat, haikarat tai rupikonnat – mutta kuinka se ”ihmisyys” määritellään? Mikä erottaa meidät kaikista muista?

Fyysiset ominaisuudet:

  1. Elämme varsin pitkään. On kuitenkin monia muitakin pitkäikäisiä eläimiä, ja jotkut elävät jopa meitä pitempään.
  2. Olemme suureksi osaksi karvattomia, koska paksu rasvakerros ajaa sen virkaa, eli pitää meidät lämpimänä kylmällä säällä.
  3. Kuljemme kahdella jalalla (kävellessä itse asiassa suurimman osan ajasta yhdellä!). Nousimme pystyyn jo seitsemisen miljoonaa vuotta sitten. Useat muutkin kädelliset liikkuvat hetkittäin kahdella jalalla.
  4. Meillä on näppärät kädet. Ja vaikka ihmisellä onkin ylivoimaisen tarkka pinsettiote, se on myös useilla apinoilla varsin pitkälle kehittynyt.
  5. Meillä on erityisen iso pää, johtuen kallon sisällä olevista suurista aivoista. Ihmissuvun pääkallon suurentuminen huipentui neandertalinihmiseen, jonka aivot olivat neljänneksen isommat kuin meillä, noin 1600 cm3. Aivomme ovat eläinlajien vertailussa hyvin isot, mutta eivät täysin ylivoimaiset vaikkapa delfiineihin verrattuna.
  6. Esi-isiemme hampaat muuttuivat sitä tasapaksummiksi, mitä lähemmäs Homo sapiensia kehityksessä päästiin. Ja se johti kaikkiruokaisuuteen. Hampaamme sopivat sekä lihan että kasvisten syömiseen. Mitkään hampaat eivät ole erityisen kehittyneet, mutta silti riittävän erikoistuneet.

Kekseliäisyys:

  1. Käytämme työkaluja. Ratkaisemme niiden avulla oman kehomme vajavaisuudesta johtuvia ongelmia, kuten kuinka liikkua nopeammin tai yltää pidemmälle.
  2. Kypsennämme ruokaamme lämmittämällä ja saamme siten suhteellisen vähällä vaivalla ravinnosta enemmän irti.
  3. Hyödynnämme muita lajeja. Koirat, kissat, lehmät, hevoset, lampaat – emme tulisi toimeen ilman niitä.
  4. Muokkaamme ympäristöämme, luomme omat ekosysteemimme emmekä vain tyydy sopeutumaan olemassaolevaan.
  5. Olemme valjastaneet teknologian olemassaolomme ylläpitämiseen. Ilman teknologiaa osa lajeista, kuten rotat, torakat ja mikrobit olisivat huomattavasti kestävämpiä kuin ihmiset.

Kulttuuri:

  1. Olemme tietoisia, ajattelemme. Joku voisi kutsua tätä sieluksi, minäksi, tai itseksi. Mutta jälleen: Vaikkemme tiedä mitä tuo todella tarkoittaa edes meissä itsessämme, voimme varsin helposti huomata muidenkin eläinten osoittavan selkeätä itsetietoisuutta.
  2. Kommunikoimme. Käytämme symboliikkaa ja abstraktia ajattelua. Piirrämme, puhumme ja kirjoitamme.
  3. Meillä on kulttuuria. Olemme tehneet jo kymmenien vuosituhansien ajan symbolisia tuotteita, kuten luolamaalauksia, Venus-patsaita ja kaulakoruja. Kulttuurin avulla opetamme toisiamme, huolehdimme ja välitämme toisistamme.
  4. Harrastamme seksiä ympäri vuoden, eivätkä hedelmällisyysjaksot erotu tänä aikana ulkoisesti mitenkään. Biologisesti ajateltuna tämä tiivistää parisuhdetta ja helpottaa jälkeläisten hoitoa.

Listassa ei mainita turhaa energianhukkaa, ympäristön kanssa tasapainossa elämistä, tai luonnonvalinnan toteutumista. Muut lajit päihittäisivät meidät nykyisin sellaisissa kategorioissa, mennen tullen.

Toisaalta lista on tällaisenaan hyvin ihmiskeskeinen. Luonnossa on monia esimerkkejä symbioosista, jossa kaksi eliötä hyödyntää toisiaan. Ja maailmasta löytyy varmasti eläimiä, jotka ovat joko pitkäikäisiä, karvattomia, kahdella jalalla kulkevia tai iso päisiä. Ne voivat olla viisaita, kommunikoida ja opettaa toisiaan. Osa on oppinut käyttämään työkaluja tai keksimään sellaisia ja osa muokkaa ympäristöään itselleen sopivaksi, osa sopeutuu mihin tahansa olosuhteeseen syvänmeren pohjasta jäätikölle. Lista kuitenkin osoittaa, että ihmisellä nämä piirteet yhdistyvät yhdessä lajissa. Mikään muu laji ei ole kaikkea tätä. Mutta tarvitseeko niiden olla? Asiaa kannattaakin miettiä kunnolla myös toiselta kannalta. Miksi meidän tarvitsisi olla erilaisia kuin kaikki muut? Piileekö pohjalla jokin tarve vetää tarkoitushakuinen raja ’meidän’ ja ’niiden’ välille? 

Kehityksemme suunta?

Vielä muutama kymmenen tuhatta vuotta sitten ihmissuvun eri muotoja oli elossa useita. Viimeiset pystyihmiset elelivät ilmeisesti Jaavan saarella. Nykyihminen oli jo hyvää vauhtia levittäytymässä ympäri palloa, mutta ei ollut vielä syrjäyttänyt muita sukuja.

Mikä sai meidät menestymään muita paremmin? Kukaan ei tiedä.

Ehkä olimme tehokkaampia metsästäjiä tai sopeuduimme paremmin ympäristön muutoksiin. Lajimme myös sekoittuivat. Meistä jokainen kantaa yhä esimerkiksi neanderthalinihmisen geenejä. Me olemme eri lajien hybridejä.

Ja me myös kehitymme yhä. Evoluutio on antanut meille (joillekuille ainakin) laktoosinsietokyvyn, mahdollistaen ravinteikkaan maidon käytön läpi elämän. Muutos on tapahtunut viimeisen 10 000 vuoden aikana useaan kertaan eri puolilla planeettaa.

Olemme saaneet monia muitakin pieniä perinnöllisiä lahjoja ja ’kirouksia’. Evoluutiomme ei ole loppunut.

Nykyisin kuitenkin vaikutamme itse luonnon valintapaineisiin huomattavasti: Ehkäisykeinot, hedelmöityshoidot, terveyden keinotekoinen parantaminen, ja niin edelleen. Näillä on suuri merkitys.

Se, millaisiksi evoluutio lajimme vielä muokkaa, jää nähtäväksi.

Muokattu julkaisusta:  Jarmo Korteniemi 8.2.2015 / https://tiedetuubi.fi/mika-tekee-meista-ihmisia

Avainsanat: 

antropologia, kehitysbiologia, evoluutio, ihminen, eläin, gorilla, simpanssi, Delfiini, mustekala, rasvakudos, työkalu, tietoisuus, Timo Vuorisalo