Apinaihmisten kuuloaisti erosi omastamme

Julkaistu 20.09.2021
Niko

Ihmisen kuuloaisti havaitsee erilaisia ääniä muita kädellisiä paremmin. Kuulemme esimerkiksi simpanssia paremmin korkeita ääniä, joiden taajuus on suurempi.

Miten ihmisen ja simpanssien kuuloa on tutkittu ja miksi?

Sekä simpanssien että ihmisten kuuloa on voitu tutkia elävillä yksilöillä laboratoriossa. Tutkijat ovat havainnon jälkeen pyrkineet selvittämään, missä vaiheessa ihmisen kehityshistoriaa kuulokäyrästä muotoutui sellainen, kuin se nykyihmisellä on. Pohjois-Espanjasta löydetyistä fossiileista on huomattu, että neandertalinihmisen esivanhempien kuuloaisti on ollut lähes identtinen nykyihmisen kanssa. Näiden fossiilien ikä oli ainakin 430 000 vuotta.

Miten tietokoneita on käytetty kuulotutkimuksissa?

Kahden miljoonan vuoden takaisten kuuloaistimusten tutkimus vaikuttaa äkkiseltään melko mahdottomalta, mutta tietokonemallinnuksen avulla siihen on pystytty. Tietokoneen avulla on tehty malli siitä, millainen korvan rakenne varhaisilla esivanhemmillamme on ollut. Mallin avulla on tutkittu myös kuuloaistia.

Tutkimuksen kohteena olivat afrikanapinaihminen (Australopithecus africanus) ja roteva-apinaihminen (Paranthropus robustus).

Etelä-Afrikasta on löytynyt useita näiden lajien fossiileja. Tutkimuksen mukaan apinaihmisten kuuloaisti oli lähellä simpanssien kuuloa, mutta sinä oli myös ominaisuuksia, jotka muistuttivat ihmisen kuuloa.

Miten simpanssien ja ihmisten kuuloaistit eroavat toisistaan?

Simpanssit ja apinaihmiset kuulevat hyvin pienen osan matalista äänistä ihmistä paremmin. Ihmisellä on kuitenkin simpanssiin ja apinaihmiseen verrattuna laajin kuuloalue, eli ihminen kuulee sekä matalia että korkeita ääniä. Apinaihmisen kuulo on ollut ihmisen kuuloa hieman parempi matalilla äänillä, mutta sen kuuloalue ei riitä korkeiden äänien havaitsemiseen, kuten ei simpanssillakaan.

Millainen vaikutus ympäristöllä oli ihmisen kuuloaistin kehittymiseen?

Apinaihmisten ruokavalion perusteella tiedetään, että ne viettivät säännöllisesti aikaa savannilla, sillä niiden ruokavaliosta jopa puolet on koostunut avoimesta maastosta löytyneestä ravinnosta. Näyttää siltä, että muinainen kuuloaisti sopi paremmin avoimelle savannille kuin sademetsän suojaan. Aukeassa maastossa ääni ei kanna yhtä kauas kuin metsäisen lehtikaton alla, joten lähikommunikaation merkitys korostui.

Osasivatko apinaihmiset puhua?

Vaikka apinaihmiset kommunikoivat lähietäisyydeltä toisilleen, tutkijat ovat sitä mieltä, etteivät apinaihmiset kuitenkaan osanneet puhua.

Väitettä vahvistaa apinaihmisen pienikokoisten aivojen, apinamaisen kallon rakenne ja ääntöväylän ominaisuudet. Ääntöväylään kuuluvat kurkunpään ontelo, nielu, suu- ja nenäontelot, jotka saattavat äänen ulos ja vahvistavat sitä.

Miten puhetaidon syntymistä tukitaan?

Kielen synty on yksi paleoantropologian kiistellyimpiä asioita. Paleoantropologia on tieteenala, joka pyrkii fossiilien avulla selittämään ihmisen evoluution vaiheita. Tutkijat ovat varmoja, että muiden kädellisten tapaan apinaihmiset viestivät äänillä, mutta heillä ei ole ollut kehittynyttä kieltä. Kielen kehittyminen edellyttäisi symbolista käsityskykyä. Ihmisen kuuloaistin kehityshistorian tunteminen voi kuitenkin auttaa määrittämään, milloin aloimme puhua.

Kuvat: Quam et al.

Muokattu julkaisusta:  Markus Hotakainen 29.9.2015 / https://tiedetuubi.fi/mita-kuuluu-apinaihmisten-kuuloaisti-erosi-omastamme

Avainsanat: kuuloaisti, apinaihminen, simpanssi, ihminen, afrikanapinaihminen, roteva-apinaihminen